Kakkaa ja kiukkua tuutin täydeltä

 Tänään yritettiin laittaa sairaalassa peräruisketta. Ei onnistunut, kun lapsi itki ja taisteli vastaan.  Saimme uuden vatsantyhjennyslääkkeen, jota otetaan seuraavat kolme iltaa. Jos suoli ei tyhjene tälläkään, niin viikonloppuna on mentävä päivystykseen suolen tyhjennykseen. Ja jos operaatio ei onnistu sielläkään, niin osastolle. Kyllä on mahdottoman sitkeä vaiva.  Kaamos ja kaikki ylimääräinen hässäkkä saavat mielen hieman alavetoiseksi. Koko prosessi saa tuntemaan itsensä riittämättömäksi, epäonnistuneeksi vanhemmaksi. 

 Heips! Kuluneella viikolla on ollut uusia tapaamisia, toivoa ja turhautumista. Kaikki liikenevä aika pyörii nyt kakka-asian ympärillä. On taas lisää täytettäviä lomakkeita ja pohdintaa hoitosuunnitelman ympärillä. Tänään pystyttiin puhumaan hetki avoimesti aiemmista, perhettä kohdanneista kriiseistä lapsen kanssa.  Huonoimpina muistoina lapsella edelleen ero sekä mummon kuolema.  Lasten eroryhmä siis saattaisi olla yksi syksyn tai ensi kevään vaihtoehdoista. Kakkakoulua ei tänä syksynä järjestetty sairaalassa. Toisaalta, se perustunee enemmän elimelliseen vaivaan. Meidän tuhrinta on diagnosoitu ei-elimelliseksi. Eipä muuta mielessä tällä kertaa. Palataan! - Väsyäiti

 Miten tälläinen kolmen vuoden taantuma vaikuttaa elämään? Hajuhaittoja, pyykkivuoria, pitkiä pesuohjelmia, puhumista järkevästi, hermojen menettämistä, lahjontaa, uhkailua, kiristystä. Mikään, ei mikään auta edistämään käsillä olevaa pulmaa.  Miksi muuten niin älykäs lapsi ei suostu ymmärtämään omaa parastaan tässä asiassa? Pidättämisen vuoksi suoli levenee eikä suolen toiminta ole normaalia. Lapsi ei kunnolla tunnista täyttä suolta, mutta sulkilihakset toimivat kuin ajatuksen voimalla. Pegorion menee kahdesti päivässä ja kakan koostumus on hyvää. Peräruisketta on kokeiltu ja se oli yhtä tappelua, eikä onnistunut kunnolla.  Lapsi ei ole ollenkaan yhteistyöhaluinen, vaikka on jo puolessa välissä alakoulua. Lapsi haluaa pitää tästä tutusta ja turvallisesta tavasta kiinni kynsin ja hampain. Terapeutti myös epäilee, että lapsi käyttää tätä toimintaansa eräänlaisena manipulointikeinona meitä vanhempia kohtaan: "tästä minä voin päättää itse"! On puhuttu lukemattomat kerrat äki...

Isän konkreettisesti poismuutettua, oli päiväkotilaisella seuraavana päivänä kakat housussa. Lapsi oli surullinen ja hoitajan mukaan itkuinen. Tämän päivän jälkeen kakka ei tullut enää pönttöön. Lapsen vointi tuntui huonontuvan ja lapsi halusi vain olla kotona. Kolmannen päivän jälkeen lapsi oli edelleen niin huonovointisen oloinen, että huolestuimme ja isä lähti lastensairaalan päivystykseen. Siellä otettiin muutama verikoe ja lääkäri tutki, mutta mitään fyysistä syytä ei löytynyt.  Vaiva jatkui ja noin viikon jälkeen kaivoin perheneuvolan puhelinnumeron ja olin yhteydessä vaivan tiimoilta. Saimme työparin, jossa oli sosiaalityöntekijä sekä psykologi. He kehoittivat olemaan tekemättä mitään erityistä, vaiva kyllä helpottaisi ajan kanssa.  Alkoi korona ja karanteeni yleistyivät. Perheneuvolan tapaamisiin ei ollut asiaa pienessäkään nuhassa. Tapaamisia peruuntui jatkuvalla syötöllä. Milloin oli kipeä sosiaalityöntekijä, milloin hänen työpari. Milloin lapsen nenä vuosi ja milloi...

 Hei vaan! Täällä kirjoittelee alakouluikäisen lapsen äiti meidän perheen vuoroviikkoelämästä ja menneistä tapahtumista.  Aloitellaan siis taustatiedoilla: Kaikki lähti menemään mönkään kolmisen vuotta sitten, kun äitini täytti eläkehakemuksen ja hetken päästä siitä kiireettömällä ambulanssilla sairaalaan päivystykseen, josta seuraava osoite oli hautausmaa. Äidin yllättävä kuolema oli iso shokki kaikille läheisille. Emme ehtineet edes ambulanssin perässä hyvästelemään, kaikki tapahtui niin kovin äkkiä. Yhtäkkiä huomasin olevani sairaalan huoneessa puhumassa hoitavan kirurgin kanssa tapahtuneesta ja seuraavana päivänä istuimme jo sairaalan kappelissa jättämässä viimeisiä jäähyväisiä äidille.  Ennen tätä tapahtumaa avioliittomme oli jo rakoillut. Olin ollut huolestunut laihtuneesta äidistäni, joka oli saanut keliakiadignoosin vatsaongelmien vuoksi. Lapset olivat tuolloin vielä päiväkodissa ja toinen jo koulutien juuri aloittanut.  Kävimme seurakuntien perheterapiassa k...