Tunnen kuinka vauhti kiihtyy...
Heips! Kuluneella viikolla on ollut uusia tapaamisia, toivoa ja turhautumista. Kaikki liikenevä aika pyörii nyt kakka-asian ympärillä. On taas lisää täytettäviä lomakkeita ja pohdintaa hoitosuunnitelman ympärillä. Tänään pystyttiin puhumaan hetki avoimesti aiemmista, perhettä kohdanneista kriiseistä lapsen kanssa. Huonoimpina muistoina lapsella edelleen ero sekä mummon kuolema. Lasten eroryhmä siis saattaisi olla yksi syksyn tai ensi kevään vaihtoehdoista. Kakkakoulua ei tänä syksynä järjestetty sairaalassa. Toisaalta, se perustunee enemmän elimelliseen vaivaan. Meidän tuhrinta on diagnosoitu ei-elimelliseksi. Eipä muuta mielessä tällä kertaa. Palataan! - Väsyäiti